PO-PO-PO-POING POING

Kuntoutus on edennyt siihen malliin, että reilu kuukausi sitten ohjelmaan otettiin hypyt. Aluksi kokeiltiin trampalla (joka jälkeenpäin ajateltuna ei ehkä sittenkään ollut ihan niin turvallinen vaihtoehto kuin sillä hetkellä ajattelin :D ) ja kun homma onnistui, niin sitten kovalla alustalla. Jalka ei vieläkään kestä kovia tärähdyksiä eikä ponnistusvoimaa ole nimeksikään.

Alkuun lähdettiin tasajalkaa haarakyykkyyn hyppäämällä, koska jalka otti aikas makosasti nokkiinsa, jos en ylös noustessa hypännyt tasaan. Parin viikon harjoittelun jälkeen (2-3x vkossa) jalat nousi jo huomattavasti korkeammalle maasta. Koko pomppuharjoittelujakson pidin vapata ns. normaaleista salilla tehtävistä jalkajumpista ja harjoitin vain hyppyvoimaa sekä pakaroiden lihaksia kumppariliikkeillä. Mutta yhden jalan ponnistusvoima ei kyllä kasvanut mihinkään :/ Kokeilut aiheutti itkunsekaisen naurukohtauksen. Säälittävää räpiköintiä.

Nytpä sitten edellisellä fyssarikäynnillä Nina kehitteli mulle liikepankin, jolla saataisiin ponnistusvoimaa kehitettyä etenkin pohkeeseen. Pohkeen treenaaminen on aiheuttanut mulle hampaiden kiristystä: välillä pohjenousut sujuvat kuin vettä vaan ilman tukea, kun taas seuraavana päivänä kantapää ei inahdakaan maasta tai sitten alan heti kaatua. Samalla aloin taas treenata jalkoja salilla niin kovilla tehoilla, kun se nykyisin voimin on mahdollista.

Ja kas kummaa: se toimii! En nyt sano, että jalassa vieläkään ponnua olisi, mutta pystyn ponnistamaan itseni ilmaan jalalla (kyllä, senttikin lasketaan!). Räpiköintiä se on vieläkin, mutta vaikuttaa huomattavasti toimintakykyyn. Kuvittelin jo käveleväni suht hyvin, mutta nyt olen saanut paljon kommentteja, kun kävely sujuu niin hienosti! Niin sitä ilmeisesti itse tottuu siihen ontumiseen ja huojumiseen... Suurin osuus on kyllä varmasti ollut voimien ja lihasmassan palautumisella salitreenin kautta. Kun lopulta sain selätettyä tankokammon valakyykyssä ja uskallan laittaa siihen jo painoa, niin voima on kehittynyt silmissä! Tämä siitä huolimatta, että en vielä voi (enkä kyllä varmasti jaksaisikaan :D ) käyttää kovinkaan suuria painoja jalan luutumattomuuden takia. Askelkyykky ei myöskään onnistu, koska polvi jostain syystä kipeytyy siitä. Sen sijaan teen bulgarialaista, joka tosin on mun mielestä huomattavasti inhottavampi liike; vetää niin hapoille :P Tässäkin jouduin aluksi pitämään seinästä tukea eikä lisäpainoista ollut tietoakaan, mutta eilen tein jo kympin käsipainot käsissä!

Tällainen volyymipainotteinen setti on nyt käytössä jalkatreeneissä:

valakyykky 3x15, 3x8-10

etukyykky 4x8-10

SJMV kp 3x10-12

bulgarialainen kp 3x8-10

pohjenousu yhdellä jalalla 3x max (8-10)

takareisirullaus pallolla 3xmax (8-12)

Kyllä sen näkee naamasta, kun treeni maistuu!!

Näillä sitten jatketaan nyt seuraavaan röntgeniin asti, ja toivotaan parasta. Heinäkuun vikalla viikolla tulee tuomio luutumisasteesta ja saan tietoa tulevasta. Eniten mietityttää se, lähdetäänkö jalkaa taas leikkaamaan syksyllä. Luutumisesta en ole enää niin kovin huolissani ja olen sen suhteen toiveikas, koska jatkuvat kivut ovat helpottaneet. Pystyinpä jopa kävelemään reippaaseen tahtiin kahden tunnin lenkin sunnuntaina! Jaksoin kävellä kymmenen kilsaa, jee!! 

Edistysaskeleita

Viimeiset pari vkoa kuntoutuminen on edennyt huimasti! Sain fyssari-Ninalta luvan alkaa ottaa vastusta lisää jalkaliikkeisiin ja sen jälkeen edistystä onkin tullut harppauksin. Aiemmin polvi kipeytyi pahasti kävellessä ja portaissa, ja askelkyykyn tekeminen oli kivun takia mahdotonta. Mikä lie vanha vamma siellä nyt sitten alkoi vihotella lihasten kadottua. Noh, mutta bulgarialainen onnistuu (siinä polvikulmassa ei särje??), joten sitä sitten on harjoiteltu. Tasapainon pitäminen on siinä tosin haasteellista, mutta harjoitusta sekin! Pääsiäisen Tampere-visiitillä sain systerin mukaan treenaamaan (vai saiko hän sittenkin mut ;) ) ja varmistamaan valakyykkyä. Arvasin ottaa 18 kg tangolla ja hyvin sitten jaksoinkin :)

 

Tällä vkolla kokeilin nyt sitten lopulta itsekseni 20 kg tangolla ja ihan hienostihan se meni. Eniten jännittää se, että en saa tasapainoa ja selän tukea pidettyä, ja kippaan ympäri. Ei hyvä juttu. Siis jännitys eikä kyllä se kellahtaminenkaan :D Valakyykyssä onkin nyt se ongelma, että en saa sillä enää rasitettua jalkoja tarpeeksi, koska yläkroppa ei jaksa. Johtunee kyllä osittain myös siitä, että olen nyt treenannut jalat kolme kertaa vkossa aina yläkroppatreenin yhteydessä. Kokemuksesta voin sanoa, että olkapäätreenin jälkeen ei oikein valakyykky kulje… Tänään otinkin nyt sitten etukyykkykokeilun! Aluksi ihan vaan kepillä tasapainon hakua (ja kokeilua, että pääsenkö edes alas), sitten 10 kg tangolla, 20 kg tangolla ja lopuksi vielä helyjen kera 25 kg:lla. Onnistu!! Tuli aika voittajafiilis! 

Nyt olen siis jumpannut jalkoja näin:

valakyykky/etukyykky 3-5x10-15

potkut taljassa 3x10-12

loitonnukset taljassa 3x10-12

lantion nosto yhdellä jalalla 3x8-10

bulgarialainen 3x10-12

vaaka/SJMV 3x10-12

Viimeistä liikettä teen lähinnä ilman painoa ja yritän saada tehtyä ilman tukea mahdollisimman pitkälle ja pitää lantion suorassa. Nyt olen pari kertaa ottanut myös suorin jaloin vetoa kässäreillä ja se on kyllä tehnyt kutaa! Etenkin päänupille :D Paljon ei uskalla ottaa painoa, kun jalka ei edelleenkään ole kunnossa, mutta jotain edes.

Niin. Pitäis vissiin puhkua nyt intoa ja olla onnensa kukkuloilla, kun kunto etenee lopultakin. No en ole, valitettavasti. Nautin pitkästä aikaa treenaamisesta ihan suunnattomasti ja muistan taas, miksi tähän hommaan alkujaan koukkuun jäin. Mieltä kuitenkin painaa ilmeisesti  edelleen muutamat vkot ennen tätä edestystä. Kipujen takia jouduin ottamaan kepin uudestaan käyttöön, koska särkylääkkeistä ei ollut mihinkään ja kävey oli ajoittain aivan kamalaa klinkkaamista :( Asiaa ei yhtään helpottanut viimeisin kontrollikäynti: ei vieläkään luutunut. Seitsemän kuukautta eikä vieläkään. Kyllähän mua varoiteltiin jo syyskuussa, että murtuma oli niin paha ja sääriluu niin säpäleinä, että paraneminen voi viedä vuoden. En mä kuitenkin voinut kuvitellakaan, että se OIKEESTI voi viedä näin kauan! Kivuista lääkäri totesi, että ne voivat jäädä pysyviksi. Nice. More good news? Todennäköisesti edessä on syksyllä taas yksi leikkaus ja levytykset puretaan jalasta. Jos luutuminen siis etenisi.

Kaiken järjen mukaan mun pitäis olla onnellinen ja helpottunut, että mulla ylipäänsä on vielä jalka. Jostain syystä mun looginen ajattelukyky ontuu vaan tässä kohtaa pahasti. Synkät ajatukset kun pääsee hiipimään mieleen, niin niitä ei siellä hevillä häädetä. Mutta ehkä niiden kanssa oppii elämään?