Tärkeintä

Ettei tärkein unohtuisi. Välillä väsyttää; jopa niin, että mieli tekis vain piiloutua koko maailmalta. Hautautua jonnekin, eikä ikinä enää kömpiä esiin. Olla vaan hiljaa. Mä kuitenkin nautin suunnattomasti kaikesta tekemästäni, elämästä. Mulla on rakas perhe, paljon mahtavia ystäviä, maailman parhaat työkaverit, haastava ja antoisa työ, mieluisia harrastuksia, rakastettavia, joskin välillä myös raivostuttavia karvaisia lapsukaisia.

Äitini sanoi joskus aikanaan musta, että olen kovin ajattelevainen; mutta että kyllä myös kärsin siitä. Musta se oli hyvin sanottu. Vaikka itse sanonkin :D Toisaalta, jos en eläisi kaikkea niin voimakkaasti tunteella ja asiaan uppoutuen tuskin saisinkaan niin paljon. Puolensa kaikella. Varovasti astellen voisi säästyä paljolta, mutta jäädä myös kovin monesta jutusta paitsi. 

<3

Itsensä näännyttämisestä

Viikko ns. normaalia treeniä takana. Päällimmäinen tunne? Sattuu! Lähinnä joka paikkaan :D 

Muutamat viime vkot olleet aikamoista härdelliä, kun levoton sieluni halusi taas vaihtaa kotia ja lisäksi tietenkin töissä menossa kaikkea NIIIIN mielenkiintoista ja akuuttia, että ei malta olla tekemättä ylen määrin töitä. Ajan siis jälleen itseäni kohti vääjäämätöntä uupumusta, jota ei helpota kissaneiti, joka aloittaa pahvilaatikkotähtäilyharjoitukset klo 4.20 joka aamu... 

Asialle vihkiytymätön sanoisi tässä kohtaa, että kai olet sitten kuitenkin lopun aikaa levännyt! Hevon kukkelit! Puntille on PAKKO päästä!! Se on se, mikä mut pitää järjissäni tän kaiken keskellä. Jos ei muuten hymy irtoa, niin ainakin treenin jälkeen. Tänään tosin oli (kerrankin) aika hiljaista tyttöä. Kaksi zombieta lampsi peräkanaa rappuja alas viikon viimeisen setin jälkeen. Että sellaisia treenejä täällä :)

Omaa selustaa pitää aina vähän turvata ja tällä kertaa on esittää ihan raakaa dataa: Yle uutisoi tällä vkolla PNAS:ssa julkaistusta tutkimuksesta unen puutteen biokemiallisesta taustasta. Sivuhuomautuksena: odottelen edelleen sitä päivää, kun Yle oppii viittaamaan uutisissaan näihin tieteellisiin julkaisuihin. Uni on jäänyt talven mittaan pahimmillaan viikkokausiksi 5-6 h/yö ja se alkaa jo tuntumaan. Ärtyisyyttä, keskittymiskyvyttömyyttä, nukahtelua työpöydän ääreen. Ei hyvä. Treeneissä ei tunnu, mutta arkea haittaa. Kumpaa sitä sitten pitääkään tärkeämpänä. 

Mutta siis. Treeniohjelman rakensin tällä kertaa ihan itse. Ja siltä se ehkä näyttääkin. Nelijakoisella mennään, pääliikkeissä 3-4 sarjaa 6-8 toistolla. Olkapäille kaksi treeniä viikkoon. Maastavetoa joka toinen vko jalkapäivänä 5x5 sarjoja. Ekaa kertaa ohjelmassa myös vanha kunnon pena! Katsotaan kestääkö selkä vai täytyykö jatkaa soltulla. Muutenkin ihan perusliikkeitä eli leuanvetoja, soutuja, punnerruksia. Ilman sen kummempia kikkailuja.

Jako nyt siis seuraava:

Treeni 1: selkä, vatsa
Treeni 2: rinta, olkapäät
Treeni 3: jalat, vatsa
Treeni 4: olkapäät, kädet

Näillä mennään!