Ettei tärkein unohtuisi. Välillä väsyttää; jopa niin, että mieli tekis vain piiloutua koko maailmalta. Hautautua jonnekin, eikä ikinä enää kömpiä esiin. Olla vaan hiljaa. Mä kuitenkin nautin suunnattomasti kaikesta tekemästäni, elämästä. Mulla on rakas perhe, paljon mahtavia ystäviä, maailman parhaat työkaverit, haastava ja antoisa työ, mieluisia harrastuksia, rakastettavia, joskin välillä myös raivostuttavia karvaisia lapsukaisia.
Äitini sanoi joskus aikanaan musta, että olen kovin ajattelevainen; mutta että kyllä myös kärsin siitä. Musta se oli hyvin sanottu. Vaikka itse sanonkin :D Toisaalta, jos en eläisi kaikkea niin voimakkaasti tunteella ja asiaan uppoutuen tuskin saisinkaan niin paljon. Puolensa kaikella. Varovasti astellen voisi säästyä paljolta, mutta jäädä myös kovin monesta jutusta paitsi.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko jotain mieleen?