Kuntoutus on edennyt siihen malliin, että reilu kuukausi
sitten ohjelmaan otettiin hypyt. Aluksi kokeiltiin trampalla (joka jälkeenpäin
ajateltuna ei ehkä sittenkään ollut ihan niin turvallinen vaihtoehto kuin sillä
hetkellä ajattelin :D ) ja kun homma onnistui, niin sitten kovalla alustalla.
Jalka ei vieläkään kestä kovia tärähdyksiä eikä ponnistusvoimaa ole
nimeksikään.
Alkuun lähdettiin tasajalkaa haarakyykkyyn hyppäämällä,
koska jalka otti aikas makosasti nokkiinsa, jos en ylös noustessa hypännyt
tasaan. Parin viikon harjoittelun jälkeen (2-3x vkossa) jalat nousi jo
huomattavasti korkeammalle maasta. Koko pomppuharjoittelujakson pidin vapata
ns. normaaleista salilla tehtävistä jalkajumpista ja harjoitin vain hyppyvoimaa
sekä pakaroiden lihaksia kumppariliikkeillä. Mutta yhden jalan ponnistusvoima
ei kyllä kasvanut mihinkään :/ Kokeilut aiheutti itkunsekaisen naurukohtauksen.
Säälittävää räpiköintiä.
Nytpä sitten edellisellä fyssarikäynnillä Nina kehitteli
mulle liikepankin, jolla saataisiin ponnistusvoimaa kehitettyä etenkin
pohkeeseen. Pohkeen treenaaminen on aiheuttanut mulle hampaiden kiristystä:
välillä pohjenousut sujuvat kuin vettä vaan ilman tukea, kun taas seuraavana
päivänä kantapää ei inahdakaan maasta tai sitten alan heti kaatua. Samalla
aloin taas treenata jalkoja salilla niin kovilla tehoilla, kun se nykyisin
voimin on mahdollista.
Ja kas kummaa: se toimii! En nyt sano, että jalassa
vieläkään ponnua olisi, mutta pystyn ponnistamaan itseni ilmaan jalalla (kyllä,
senttikin lasketaan!). Räpiköintiä se on vieläkin, mutta vaikuttaa
huomattavasti toimintakykyyn. Kuvittelin jo käveleväni suht hyvin, mutta nyt
olen saanut paljon kommentteja, kun kävely sujuu niin hienosti! Niin sitä
ilmeisesti itse tottuu siihen ontumiseen ja huojumiseen... Suurin osuus on
kyllä varmasti ollut voimien ja lihasmassan palautumisella salitreenin kautta.
Kun lopulta sain selätettyä tankokammon valakyykyssä ja uskallan laittaa siihen
jo painoa, niin voima on kehittynyt silmissä! Tämä siitä huolimatta, että en vielä
voi (enkä kyllä varmasti jaksaisikaan :D ) käyttää kovinkaan suuria painoja
jalan luutumattomuuden takia. Askelkyykky ei myöskään onnistu, koska polvi jostain
syystä kipeytyy siitä. Sen sijaan teen bulgarialaista, joka tosin on mun
mielestä huomattavasti inhottavampi liike; vetää niin hapoille :P Tässäkin jouduin
aluksi pitämään seinästä tukea eikä lisäpainoista ollut tietoakaan, mutta eilen
tein jo kympin käsipainot käsissä!
Tällainen volyymipainotteinen setti on nyt käytössä
jalkatreeneissä:
valakyykky 3x15, 3x8-10
etukyykky 4x8-10
SJMV kp 3x10-12
bulgarialainen kp 3x8-10
pohjenousu yhdellä jalalla 3x max (8-10)
takareisirullaus pallolla 3xmax (8-12)
Kyllä sen näkee naamasta, kun
treeni maistuu!!
Näillä
sitten jatketaan nyt seuraavaan röntgeniin asti, ja toivotaan parasta. Heinäkuun
vikalla viikolla tulee tuomio luutumisasteesta ja saan tietoa tulevasta. Eniten
mietityttää se, lähdetäänkö jalkaa taas leikkaamaan syksyllä. Luutumisesta en
ole enää niin kovin huolissani ja olen sen suhteen toiveikas, koska jatkuvat
kivut ovat helpottaneet. Pystyinpä jopa kävelemään reippaaseen tahtiin kahden
tunnin lenkin sunnuntaina! Jaksoin kävellä kymmenen kilsaa, jee!!
