Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Tunnustettakoon. Mä olen huono ryhtymään. Oikeastaan yhtään mihinkään. Sisimmältä ominaisuudeltaan laiskimus? Voi olla. Mutta on mulla vilkkaat mielen liikkeet, jos yhtään lohduttaa ;) Hyvänä esimerkkinä kirjoittaminen. Tekis niiiiin mieli raapustaa tänne muutama rivi, purkaa ajatuksia, saada eläviksi lauseiksi ne pääkopan sisälle eksyneet ajatukset, jotka pyörii, pyörii, pyörii... Kunnes niistä on muodostunut itseään toistava kehä, jossa mä SUUNNITTELEN tekeväni jotain, mutta en kuitenkaan oikeasti TEE mitään. Ajatus ilman tekoja = nolla.

Vammansa kullakin. Mä jään usein jumittamaan. Ajatuksiin, ihmisiin, tekemisiin. Se on rassaavaa. Helpommalla pääsisi, kun vaan tekisi tai irrottaisi. Right? Kerropa se tuolle mun Hyde-puoliskolleni... Mental cardiota parhaimmillaan, joten tähänkin kai pitäisi raapustaa treeniohjelma niin alkaisi tapahtumaan!

Treenipuolella homma toimii! Kaiken kun hoitais sellaisella antaumuksella ja säntillisyydellä... niin nääntyis varmaan hengiltä taakkansa alla :D Alkuvuosi vedettiin GVT:llä, jonka jälkeen olen kiduttanut rakasta treenikaveriani muilla mukavilla seteillä. Mä olen saanut jo erinäisiä liikanimiä, joista yksi mairittelevimmista toiseen maailman sotaan viittaavista kertonee jotain treenityylistä :P

Tällä hetkellä salitreenejä tulee neljä vkoon:

TR1 rinta, hauis
TR2 selkä, vatsa
TR3 olkapäät, ojentajat
TR4 jalat, vatsa

Rinnalle alaviistopenkkiä ja vinopenkkiä, selälle pulloveria, ylätaljaa, kulmasoutua ja maastavetoa, olkapäille kp-pystäriä ja vipuja ja jaloille bulgarialaista, prässiä ja vähän lisää maastavetoa. Kyykkyä en ole tehnyt nyt aikoihin, mutta jalkoihin on tullut mukavasti lisää muotoa ja takalistoon pyöreyttä. Jos tuo selän heikkous estää mua kyykkäämästä lelupainoja kovemmilla, niin otetaan sitten liikkeitä, joihin saa ladattua kunnolla rautaa! 

Kaikki kunnia kyykylle, hieno liike. Mutta mun mielestä sitä on turha jauhaa vuosikausia lähes samoilla sarjapainoilla, kun tarkoituksena on kehittyä fysiikkalajissa eli kasvattaa lihasta; ei kilpailla voimanostossa. Prässiin olen viimeisien kuukausien aikana saanut lisättyä painoja mukavasti, ja tällä hetkellä sarjaa tehdään ihan tyydyttävillä painoilla (180 kg+kelkka). Tulosta ainakin tulee! Ja mikä tärkeintä: selkä on lähes oireeton :) Lähes tarkoittaa sitä, että kivut ovat harvinaisia. Vain vasemman lonkan liikerajoitukset ja oikean pakaralihaksen puutteellinen hermotus muistuttavat vammoista. Mutta näillä mennään! Turha ruikuttaa, kun huonomminkin voisi olla.

Viime aikoina mä olen suunnannut energiaani entistä enemmän myös hiukan toisenlaiseen harjoitteluun. Viikoittaisesta tunnin ratsastelusta tulikin hiukan enemmän, kun lauma kasvoi uudella jäsenellä. Näinhän mulle tuppaa käymään: sitä mennään päätä pahkaa tai ei ollenkaan! Rasittavaa lähipiirille, mutta ei se kuulkaa helppoo oo aina itellekään ;) Tämä laji on kuitenkin mulle yhtä rakas kuin punttailu. Toistaiseksi heppailu on pysynyt harrasteluna, mutta eipä sitä tiedä, josko sitä innostuisi tosissaan treenaamaan. Kilpailuhenkisyys kun taitaa olla muhun sisäänrakennettuna ja ihminen kaipaa päämääriä eikös totta? Ratsusta se menestys ei ainakaan jäisi kiinni, ratsastaja saa sitten ihan itse katsoa peiliin. 

Fitnesspuolen kisat ovat nyt jäissä ainakin ensi syksyyn asti. Dieettiä on turha tunkea tähän elämäntilanteeseen. Polte lavalle palaa kuitenkin vielä eli ehkä mut vielä nähdään keekoilemassa liian pienissä biksuissa kummallisen värisenä :D