Voihan punnerrus...

Torstaina pääsin lopulta oikein salille asti treenaamaan! Oli muuten aika herkkä hetki yli seitsemän viikon tauon jälkeen ;) Yläkroppaa (sattuneista syistä) sitten jumppailin seuraavasti:


ylätaljaa leveällä myötäotteella
soutua tangossa roikkuen 
penkkiä
pystypunnerrusta kässäreillä
vipuja istuen sivulle
ja eteen vuorokäsin
ojentajadippejä
vatsoja aaltopenkissä


Mitä en sitten tullut ajatelleeksi oli se, kuinka voikin YLÄkropan treenaaminen viedä kävelykyvyn :D Aikasmoista nykyttämistä oli seuraavana päivänä keppien kanssa. Hiukan rauhallisemmin olis tietenkin voinut noin ensimmäisellä kerralla ottaa. (toim. huom!)

Jumppaillut olen jo onnettomuutta seuraavasta viikosta lähtien, vaikka salille ei asiaa ole ollutkaan. Ensimmäinen viikko kaksine leikkauksineen meni täydessä vuodelevossa, enkä saanut nousta edes sängyn laidalle istumaan. Ihonsiirteiden varoajan päätyttyä aloitin ensin polven ojennustreenit sängyn laidalla istuen, lantionnostot yhden jalan varassa, varpaiden koukistusharjoitukset (tää oli se vaikein!) sekä pystyyn päästyäni polven koukistukset ja lonkan loitonnukset taakse ja sivulle. Vatsalihaksia treenailin lähes päivittäin kuten myös soutuja sängyssä roikkuvasta kahvasta. Aluksi olotila oli kyllä sellainen etten voinut kuvitellakaan treenailevani pakollista enempää, mutta kummasti se pakottava tarve liikkua tuli sieltä jostain. 

Voiskohan sitä pikkuhiljaa luottaa siihen, että itseään ei aina ole pakotettava tekemään asioita, vaan itsensä kuunteleminenkin voi tuottaa tulosta?


Jännää tutkiskella, kuinka sitä reagoi tähän pakkolepoon. Olen ainakin jo hiukan oppinut sietämään tekemättömyyttä; sitä ettei jatkuvasti tarvitse saada jotain aikaiseksi. Joku viisas on joskus sanonut, että luovuus tarvitsee tylsyyttä. Aikani tässä kökötin ja ihmettelin, odottelin. Mietin, mitä kaikkea PITÄISI, enkä siltikään saanut tehtyä. Sitten se vaan lähti sujumaan. Kaivoin esiin läppärin ja aloin naputtamaan. Tekeminen ruokki tekemistä. Välillä ei vaan nappaa ja sitten odotetaan, että taas kiinnostaa. 

Uskaltaako näin edetä?

Ei taida auttaa kuin kokeilla! ;)


Mitä sitten tulee otsikkoon: onko tämä tuttu?

http://www.tikis.fi/punnerrushaaste/

Olen hiukan myöhässä, haaste alkoi jo eilen, mutta haittaneeko tuo. Omat tämänpäiväiset punnerrukseni ähelsin juuri äsken. Lisää vaikeusastetta, kun punnerrukset on suoritettava yhden jalan varassa, mutta onhan tässä aikaa niitä punnerrella. Tänään meni vielä nuo 20 kpl kahdessa 10 punnerruksen erässä. 

Siitä sitten vaan punnertamaan!