Sillä välin -soppa

Mites sujuu punnerrushaaste? Aika pusertamiseksi menee kieltämättä jo nyt. Eilen 60 punnerrusta meni sarjoilla 2x15 + 3x10. Edistystä se, että menee jo nuo kaksi 15 toiston sarjaa. Parina päivänä on joutunut viimeisissä toistoissa laskemaan polvet maahan ja pakertamaan ne vikat sieltä. Ja rehellisesti sanottuna on myös pari pvää jäänyt väliin. Se tietää tietenkin aina kovempaa korotusta seuraavalle kerralle :P Mutta eihän tämä nyt niin vakavaa ole.

Treenaillut olen nyt pari kertaa vkoon yläkroppaa ja jalkaa päivittäin. Luin jostain, että tervettä jalkaa voisi treenailla ihan normaalisti, mutta mä pelkään, että jalkojen kokoero korostuu. Liekö siihen huolta?? Vaikka onnettomuudesta on nyt hiukan yli 9 vkoa, niin ei tuon vammajalan reisilihas nyt ihan ole kurppanaksi mennyt. 

Pohje toki on tyhjä pussi vaan, kun osa siitä siirrettiin nilkkaankin :o Olen jo vähän suunnitellut sitä, kun pääsen kuntouttamaan tuota jalkaa kunnolla - uimisesta ja vesijuoksusta olen lähinnä haaveillut :D Kuinka sitä voikaan kaivata juoksemistakin näin!? Ja juoksulenkillehän mua ei normaalisti saa kuin kaksi kertaa vuodessa... Niin ne näkökulmat muuttuu.


Näinkin kaunis tuo mun koipi tällä hetkellä on! Ihosiirteet ovat hyvin parantuneet. Nyt sitten vaan ootellaan, että luut pinnan alla kursiutuvat kokoon.

Täysi varauskielto on vieläkin päällä eli yksijalkaisena on pärjättävä. Ruuanlaitto on osoittautunut aikamoiseksi haasteeksi! Teen mahdollisimman paljon asioita istuen, mutta toisinaan on vaan pakko seistä (tai en vaan jaksa raahata jakkaraa messissä...). Terveen jalan pakara huutelee kyllä hoosiannaa välillä, mutta ei enää onneksi niin usein. Kun tästä saa alkaa käyttää molempia koipia niin voi kyllä tuo ero pakaralihaksessa olla melkonen :D Varsinkin, kun teen tuolla terveellä jalalla pistoolikyykkyjä aina tilaisuuden tullen.

 

 Istumista yritän kuitenkin muuten vältellä viimeiseen asti, koska koipi muuttaa hämmentävän nopeasti väriä. Ei kierrä veri ei.

Tänään kokkailinkin sitten sapuskaa, jota varten ei tarvii ainakaan kököttää odottelemassa! Bataatti ja muutama peruna vaan kuorien ja kuutioiks, kattilaan kiehumaan parikskymmeneks minuutiks, soseutus, kookosmaidon lisäys ja nauttimaan! Valmistuu myös niin, että kiehautuksen jälkeen sammuttaa vain levyn ja painuu itse lenkille. Kotiin palatessa soseeks, maito/kerma sekaan, lämmitys ja valmista tuli :)

 

Voihan punnerrus...

Torstaina pääsin lopulta oikein salille asti treenaamaan! Oli muuten aika herkkä hetki yli seitsemän viikon tauon jälkeen ;) Yläkroppaa (sattuneista syistä) sitten jumppailin seuraavasti:


ylätaljaa leveällä myötäotteella
soutua tangossa roikkuen 
penkkiä
pystypunnerrusta kässäreillä
vipuja istuen sivulle
ja eteen vuorokäsin
ojentajadippejä
vatsoja aaltopenkissä


Mitä en sitten tullut ajatelleeksi oli se, kuinka voikin YLÄkropan treenaaminen viedä kävelykyvyn :D Aikasmoista nykyttämistä oli seuraavana päivänä keppien kanssa. Hiukan rauhallisemmin olis tietenkin voinut noin ensimmäisellä kerralla ottaa. (toim. huom!)

Jumppaillut olen jo onnettomuutta seuraavasta viikosta lähtien, vaikka salille ei asiaa ole ollutkaan. Ensimmäinen viikko kaksine leikkauksineen meni täydessä vuodelevossa, enkä saanut nousta edes sängyn laidalle istumaan. Ihonsiirteiden varoajan päätyttyä aloitin ensin polven ojennustreenit sängyn laidalla istuen, lantionnostot yhden jalan varassa, varpaiden koukistusharjoitukset (tää oli se vaikein!) sekä pystyyn päästyäni polven koukistukset ja lonkan loitonnukset taakse ja sivulle. Vatsalihaksia treenailin lähes päivittäin kuten myös soutuja sängyssä roikkuvasta kahvasta. Aluksi olotila oli kyllä sellainen etten voinut kuvitellakaan treenailevani pakollista enempää, mutta kummasti se pakottava tarve liikkua tuli sieltä jostain. 

Voiskohan sitä pikkuhiljaa luottaa siihen, että itseään ei aina ole pakotettava tekemään asioita, vaan itsensä kuunteleminenkin voi tuottaa tulosta?


Jännää tutkiskella, kuinka sitä reagoi tähän pakkolepoon. Olen ainakin jo hiukan oppinut sietämään tekemättömyyttä; sitä ettei jatkuvasti tarvitse saada jotain aikaiseksi. Joku viisas on joskus sanonut, että luovuus tarvitsee tylsyyttä. Aikani tässä kökötin ja ihmettelin, odottelin. Mietin, mitä kaikkea PITÄISI, enkä siltikään saanut tehtyä. Sitten se vaan lähti sujumaan. Kaivoin esiin läppärin ja aloin naputtamaan. Tekeminen ruokki tekemistä. Välillä ei vaan nappaa ja sitten odotetaan, että taas kiinnostaa. 

Uskaltaako näin edetä?

Ei taida auttaa kuin kokeilla! ;)


Mitä sitten tulee otsikkoon: onko tämä tuttu?

http://www.tikis.fi/punnerrushaaste/

Olen hiukan myöhässä, haaste alkoi jo eilen, mutta haittaneeko tuo. Omat tämänpäiväiset punnerrukseni ähelsin juuri äsken. Lisää vaikeusastetta, kun punnerrukset on suoritettava yhden jalan varassa, mutta onhan tässä aikaa niitä punnerrella. Tänään meni vielä nuo 20 kpl kahdessa 10 punnerruksen erässä. 

Siitä sitten vaan punnertamaan!

 

Personal Best

Tuttuun tapaan yritän löytää asioista hyvät puolet ja jos ei muuta niin naurut on ainakin revittävä asiasta kuin asiasta - vaikka sitten sen itkun kautta. Nauru on sentään aina jollain lailla luokiteltavissa positiiviseksi vai mikspä sitä muuten olis naurujooga keksitty?! Tuossapa oliskin muuten laji, joka nykyiseen tilanteeseen passaisi... Saisivat vanhemmatkin lakata hengityksen pidättämisen, että mitä se akka seuraavaks keksii :D

 Edelliset sairauslomaennätykset kyllä kalpenee nykyisen rinnalla, mutta hei, parempaan aina pyritään! Tässä tapauksessa pidempi ei kyllä tainnut olla merkki paremmasta? Kahden selkäleikkauksen läpikäyneenä luulin tietäväni, mitä sairastaminen ja liikkuumattomuus ovat. Nyt voin sanoa, että olin kyllä autuaan tietämätön, mitä oli vielä tulossa. Kun persoona on laatua pää edellä joka paikkaan ja mahdollisuuksien mukaan vielä täyttä vauhtia, niin vahinkojahan siinä sattuu. Etenkin, jos kroppa ja mieli on jo ajettu äärirajoille.

 Projekti-ihmisenä mä olen keskittynyt itseni testaamiseen mitä erilaisimmissa jutuissa, mutta elämäntehtäväksi on muodostunut stressin vaikutusten tutkiminen. Toisaalta, eihän sitä muunlaista projektia olis varmaan hypoksiatutkijalta odottanutkaan :P SE, jos mikä on stressi elimistölle ja sitä kautta pitäisi (?) varmaan ymmärtää minunkin, mitä pitkäaikainen stressi elimistölle tekee. Kirjoitin itse asiassa oikein pätevän oppimistehtävänkin aiheesta juuri keväällä! Kauniisti siinä analysoin omaa itselleni aiheuttamaa niin fyysistä kuin psyykkistä kuormitusta (lue: paukapäisyyttä). Analyysit ei auta, jos toiminta poikkeaa suunnitellusta.

Viimeiset vuodet ovat kieltämättä olleet raskaita, mutta ei niiden olisi TARVINNUT sitä olla. Jotenkin sitä on niin ahne elämälle. Ja suorituskeskeinen :D Mutta edellinen määritelmä kuulostaa paljon jälkimmäistä kauniimmalta ;) Viimeistään vuoden 2012 kisadieetin totaalinen floppaus olisi pitänyt toimia herätyksenä siitä, että kroppa piiputtaa. Enemmän lepoa, enemmän ravintoa, vähemmän kaikkea muuta. Ja kuulinhan minä sen. Toiminkin jopa niin, että annoin itselleni "enemmän vapauksia", kuten asian itselleni muotoilin(vrt. suorituskeskeisyys yllä). Hevosharrastuksen intensiivisyyden myötä salitreeni jäi entistä enemmän taka-alalle ja kävin "vain" tallilla touhuamassa. Joka päivä, lähes. Monta tuntia. Kuntoutin ja koulutin pollea välillä hermoromahduksen partaalla ja itku kurkussa. Pelkäsin, olin toivoton ja neuvoton. Ei välttämättä sitä lepoa etenkään mielelle?

 Everything happens for a reason. Tällä kertaa mietin vain, mikä mieleeni tulevista syistä olikaan se syy. Vaiko ne kaikki? Turhaa pähkäilyä? No ainakin on aikaa miettiä elämäänsä, kun nilkka on säpäleinä ja sairauslomaa edessä vähintään 2/3 jo lusitusta. Hevoseen tuskin pääsen koskemaan rapsutusta enempää vielä piiiiitkään aikaan, salille sentään pääsen jo nyt hiukan jumppailemaan. Se touhu on edelleen se, mikä pitää mut järjissäni. Pitkä liikkumattomuus vaikuttaa huolestuttavasti mieleen ja mielialaan, tutkittu juttu tämäkin. Hieman melankolisuuteen taipuvaisena luonteena (kyllä, siksipä positiivisuus toimii mulla elintärkeenä selviytymismekanismina) sitä on huomannut tämän itsessään hyvinkin rajusti. Romahdus pävittäisestä hyvin aktiivisesta elämästä lähes totaaliseen vuodelepoon viikkokausiksi ja omatoimisesta itsenäisestä elämästä toisten huollettavaksi ja hoidettavaksi joutuminen on kovaa. Täysin subjektiivinen arvio enkä varmasti ole vammoineni pahimmasta päästä. En voi kuitenkaan kenenkään muiden kokemuksia elää kuin omiani. 


 Valitettavasti niiden omien vammojen kanssa on myös eteenpäin elettävä. Positiivisin mielin kuitenkin, vaikka välillä synkkiin vesiin eksyenkin. Sallittava kai ne on nekin ajatukset. Tervettä, voisi kai joku sanoa. Ei kukaan voi jatkuvasti olla yhtä optimismia. Mutta hei, ainakin nyt on aikaa kaikelle sille, jolle ei aiemmin aikaa liiennyt! Olen lukenut, kutonut, kirjoittanut, viettänyt aikaa siskon ja siskonlasten kanssa,... Ajatellut. Ei huono.

Maailman lyhyin voimajakso

Kuusi viikkoa. Niin kauan kesti paikat (niin omat kuin treenikaverin) voimatreeniä. Nivelet alkoivat kipeytyä eikä tuloksetkaan vakuuttaneet. Kuudessa viikossa ei kai nyt sentään pitäis vielä päästä sellaiseen vaiheeseen, että kehitys jämähtää?

Myönnetään. Suurin tekijä oli varmastikin MOTIVAATIOPULA!! Tuon tyyppinen treenaaminen ei vaan tuntunut omalta. Jos mä käytän kallisarvoista aikaani treenaamiseen, mä haluan myös nauttia siitä. Joskus joutuu toki itseänsä potkimaan vähän persiille, että saa itsensä salille asti, mutta jos joka treenikerta vaatii kohtuuttoman pinnistelyn lähinnä siinä liikkeellelähtövaiheessa, niin metsään menee...  RIP 5/3/1.

Tuon päätöksen jälkeen treeni onkin maistunut! Syksy tosin oli sen verran haipakkaa, että jo kolmen treenikerran mahduttaminen viikkoon oli haasteellista. Joulukuusta lähtien on taas treenattu 4x vkoon. Hevonen, jota olen nyt kuntouttanut elokuusta lähtien, on nyt kokonaan mun <3 Kaikkine vaivoineen ja ongelmineen tosin :D Sen lihasten kasvatusprojekti on vaatinut niin paljon mun energiaa, että treenit ovat olleet listalla vasta neljäntenä: ensin elukat, sitten työ ja LEPO. Jälkimmäinen on sekin jäänyt vähän paitsioon, myönnetään.

Voimajakson jälkeen palailtiin vanhaan kunnon bodytreeniin. Kolmen treenikerran ohjelmalla aloteltiin: vkossa 2xyläkroppa ja kerran jalat. Ensimmäisessä 8 vkon jaksossa pääpaino oli olkapäiden ja rinnan ja toisessa jaksossa selän treenaamisella. Toimi hyvin! Sarjapainot nousivat tasaisesti koko ajan eikä tympinyt. Joululomalla seikkailin vähän netin syövereissä ja perehdyin vähän Lihastohtorin pakaratreenivinkkeihin. Mulla kun ei tuota pakaraa ole Luoja liiemmälti suonut, niin niitäkin on sitten vaan itseään kiduttamalla kasvatettava. Otin siis ohjelmaan ekaa kertaa pakaratreenin kerta vkoon. Sainpa sitten treenikaverinkin jymäytettyä mukaan leikkiin ;)

Ensimmäiset 4 vkoa mentiin seuraavalla settingillä:

Boxikyykky 3x10-12
Yhden jalan prässi 3x10-12
Yhden jalan kyykky venyttäen 3x10-12
Lantion nostot selkä penkillä 5x15-20
Lonkan loitonnukset 3x13-15

Tämän jälkeen vaihdettiin tähän:

Boxikyykky 3x6-8
Yhden jalan prässi 3x8-10 
Askelkyykkykävely kp, pitkä askel 3x6 as./jalka
Lantion nostot jalat penkillä 2x13-15
Lantion nostot selkä penkillä 2x13-15
Lonkan loitonnukset 3x12-15
Vatsat, jalkojen nostot makuulla 3x10-12
 
Seuraavaa settiä en ole vielä ehtinyt suunnitella, mutta eiköhän se suht samaan malliin jatku. Jotain pientä maustetta, mutta muuten. Olen kyllä tykännyt yllättävän paljon näistä treeneistä! Hauskoja! Ja ehkä sekin motivoi, että boxissa saa laitettua kunnolla rautaa tankoon :P Otettiin vähän videota viime vkolla, ja jäin miettimään, pitäiskö saada istuttua vielä enemmän taakse? Pakaroissa kyllä tuntuu ja lantio ojentuu hyvin, mutta kuitenkin? Mielipiteitä?

 
 Tällä hetkellä pakaratreenin lisäksi ohjelmassa yksi jalkatreeni, joissa liikkeitä niin etu- kuin takareisille. Etukäteisväsytyksiä en ole aikoihin käyttänyt, mutta ensikokeilun perusteella hyvin tuntuvat toimivan!

Polven ojennukset 3x10-12
Heilurihack 3x8-10
Polven koukistukset maaten 3x10-12
SJMV kp 3x8-10
Prässi kapealla, jalat levyn alareunassa 3x10-12

Yläkropalle kaksi treeniä: yksi rinnalle ja käsille  sekä toinen selälle ja olkapäille.

Penkki kp 4x6
Vipunostot rinnalle vinopenkissä 3x10-12
Hauiskäännöt vinopenkissä 3x8-10
Tuettu hauiskääntö taljassa 3x10-12
Ranskalainen taljssa 3x8-10
Ojentajapunnerrus narulla taljassa 3x10-12

Leuanvedot mo/ylätalja, leveä mo 3x6
Ylätalja, kapea vo 3x8-10
T-kulmasoutu tangolla 3x10-12
Pystypunnerruskone  3x6-8
Vipunostot taljassa 3x10-12
Vipunostot takaolkapäille kp 3x10-12
Vatsat taljassa 3x12-15

 
Semmoista menoa täällä! Ehkä mä taas innostuisin kirjoittelemaan enemmänkin!? Polte olis kova, mutta aika vaan on niin kortilla...