keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Pelon maantiede

Suurimmat esteet omassa etenemisessä, oli kyse sitten oikeastaan mistä tahansa, on pelko. Lähinnä vieläpä niinkin "turha" pelko kuin pelko epäonnistumisesta, mutta jossain määrin (näin pari selkäleikkausta läpikäyneenä) myös kivun pelko. Parhaimmillaan tai pahimmillaan yli puoli vuotta jatkuvaa kipua kokeneena ei välttämättä halua kokea sitä uudestaan. 

Jos ei nyt sen enempää kuitenkaan pureuduta näihin treenielämän ulkopuolisiin pelkoihin vaan mennään asiaan! Sunnuntaina aloitin siis olkapäihin keskittyvän treenikierron. Ensimmäisenä liikkeenä työntöpunnerrus. Siinä se iski. Vaikka oli vyö ja rannesiteet, niin jäi sitten eka sarja kesken, kun alkoi hirvittää. Jos se tanko tippuu päähän? Ranne pettää? Nenä poskella?? Turhia ajatuksia, mä tiedän. Mutta huomasinpa taas ajatuksen voiman! Ennen seuraavaa sarjaa mä mietin mielessäni, mitä mä sitten teen, JOS nosto epäonnistuu. Ote irti, tangon heitto irti kropasta ja askel taakse. Nou problem! Loput sarjat meni loistavasti! :) Mutta ehkä ens kerralla kuitenkin sitten siinä räkissä ;)

230912: Olkapäät, rinta, vatsa

1. Työntöpunnerrus, hidas nega
30-35 kg 5x5

2. Pystäri kp
15-16 kg 4x6-8

3. Pystysoutu suoralla tangolla, leveä ote
35 kg 4x9-10

4. Takaolat alataljassa, suora tanko
25-30 kg 4x10-12

5. Vivut rinnalle kp
12,5 kg 3x12

6. Pena kp
17,5-20 kg 3x9-12

7. Voimapyörä
5 kg 3x10

Aikaa meni ihan hiukkasen vajaa tunti. Loppuun venyttelyt vielä koko kropalle. Olkapääliikkeissä palautukset 2 min. Työntöpunnerruksessa kaks ekaa sarjaa hermotusta hakien ja kolme viimeistä sarjaa vakiopainolla. Painoissa oli vähän hakemista ja moneen liikkeeseen saa laittaa ens vkolla lisää painoa. Sykemittari oli käytössä ihan vertailun vuoksi noihin vuorosarjatreeneihin. Oli kulutus vähän eri luokkaa! Vajaan tunnin treenissä maksimisykkeet 1710, keskisyke 120 ja kulutus 440 kcal. No, mutta kasvamassahan tuolla ollaankin :P

Maanantaina jo sitten toinen setti olkapäille.

240912: Olkapäät, selkä

1. 
a) Vivut takaolkapäille istuen kp 5-6 kg 4x12
b) Pystäri vipukoneessa 7,5-11,25 kg 4x10-12

2.
a) Viparit istuen 6 kg 4x12
b) Pystysoutu köydellä taljassa 25-30 kg 4x12

3. Leuanvedot kumpparilla vo
3x9-12

4. Alatalja käppyräkahvalla
40-45 kg 3x9-11

35 minsan setti! Supereina olkapäät, palautukset 1,5 minsaa. Selkäkin tais mennä aika tiukkaan tahtiin. Olkapäät oli aika muusina sunnuntaista, mutta mukavasti jaksoi. Selkä otti hyvin treeniä vastaan ja varsinkin leuanvedot meni loistavsti sinne minne pitikin :)

Tänään sitten seuraavan kerran olkaa!   

5 kommenttia:

  1. Moi Heidi!

    Mites sattuikin tämä pelko-aiheinen postaus tähän samaan syssyyn - on meinaan samanlaista liikenteessä täälläkin. Tai jotenkin oon alkanut miettiä, että minkäs hiton takia mun pitää kisata, kun urheilussa tärkein on ehdottomasti se terveysaspekti? Joka hiton nurkalta kuuluu, että yhdellä sun toisellakin kisaajalla on ilmestynyt kilpirauhasen vajaatoimintaa, puhumattakaan niistä mun kropassa jo tässä vaiheessa olevista krempoista, jotka hajottaa päätä koko ajan. Mun pääkoppa on alkanut toimia itseäni vastaan, aaaargh!

    Mutta kiva lueskella kuitenkin näitä sun "harrasteluja". Määkin haluan harrastelemaan, hemmetti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro Minttu!

      Hei huippua, sä oot tehnyt kanssa oman päänavauksen! Laitetaan seurantaan! :)

      Tottahan se on, että kilpaileminen etenkin tällaisissa painoluokkalajeissa on kaikkea muuta kuin terveellistä. Kisakunto on varsinkin naisilla suorastaan vaarallinen. Tämänkin blogin lukijat: kisadieetti on aina äärimmäinen eikä sitä sellaisenaan tule muuten vain toteuttaa!!

      Mulla iski järkyttävä motivaatiopula tuossa pari vkoa sitten ja mietin, että mitäs hittoo mä nyt teen. Nyt treeni kuitenkin taas maistuu, kun oon selvittänyt tavoitteeni itselleni. Kisat ei ehkä tällä hetkellä ole fokuksessa, vaikka palo lavalle onkin entisellään, mutta aineenvaihdunta on ensin saatava toimimaan. Sillä aikaa keskityn kehittämään fysiikka, miten parhaaksi näen :) Eli olkapäät, kiitos!!

      Kilpparivaivoista en ole avautunut sen enempää, koska tilanne on vielä auki. Mun tapauksessa tutkimuksia jatketaan ja katsotaan sitten, mitä tapahtuu. Vai tapahtuuko. En mä usko, että dieetti itsessään aiheuttaa ongelmia kilppariin, mutta varmasti se voi toimia laukaisevana tekijänä, jos alttius siihen on. Ehkä mulla sitten on.

      Jatketaan treeniä! Vaikka sitten harrastellen. Ihan vaan pikkusen ja tosi kevyesti :D

      Poista
    2. Haha, "ihan vaan pikkusen ja tosi kevyesti" ei vaan onnistu. Mulla on ainakin ongelmia adaptoitua uuteen treenityyliin. Hiki lentää ja rauta nousee niinko ennenkin, hohoo. Harrastelijan status ei vaan sovi allekirjoittaneelle, höh!

      Nää kilpirauhasongelmat on nyt sellanen päivän polttava aihe ja josta just Matinkin kanssa keskusteltiin. No, ei siitä sen enempää - mutta mulla tuli onneks siitä(kin) vähän huojentuneempi mieliala. Ei hätää :)

      Poista
  2. Heip, mä alan kyllä pikkuhiljaa uskoa, että ei se voi vaan perinnöllinen alttius olla. Nyt on niin monella tuota ongelmaa, että musta tuntuis tosi oudolta, jos kaikilla olis se perinnöllinen alttius. Mutta mähän en ole lääkäri enkä ole asiaa tutkinut, joten en ole sinänsä pätevä sanomaan mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta on tainnut tulla jo suomalainen kansansairaus. Ainakin Ilkka uutisoi viime vuonna sairastavuuden olevan jo lähes kakkostyypin diabeteksen luokkaa, kun otetaan huomioon diagnosoimattomat tapaukset (http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/ilkka-kilpirauhasen-vajaatoiminnasta-tuli-kansantauti/429618/ ). Yleistä siis koko kansan parissa eikä vain kisaajien joukossa.

      Mä olen miettinyt kyllä suolatasapainolla kikkailun vaikutuksia, vaikka itselläni ne rajoittuivatkin vain ennen kisaa olleeseen puolen vuorokauden juomattomuuteen. Toinen asia, mitä olen miettinyt, on Tsernobylin päästöjen vaikutus kilpirauhasterveyteen. Sitten mennäänkin jo sellaisen kokoluokan asioihin, että heikompaa hirvittää :D

      Poista

Tuliko jotain mieleen?