Viitosestahan se lähtee, luonnollisesti!! Uskomattoman kauan sain tuhrattua aikaa pelkkiin sarjapainojen laskemisiin viime vkoa varten, mutta tälle vkolle meni jo rutiinilla :D
Tälle ensimmäiselle 4 vkon jaksolle laskennan perustana käytettiin 90 % ykkösmaksimista ja siitä sitten lähdetään toisessa ja kolmannessa jaksossa korottamaan. Tarkoituksena olisi ottaa siis 12 vkon eli noin kolmen kuukauden voimajakso. Jos vaan paikat kestää. Teki mieli lisätä perään myös pää, mutta ongelma tuppaa useimmin olemaan niin, että pää kyllä kestää, mutta paikat ei.
Viikon ekana treeninä yläkropan voimaa military press pääliikkeenä.
Military press 1x5 20 kg, 1x5 25 kg, 1x5 28 kg
Penkki 5x10 35 kg
Leuanveto leveä mo 5x10 violetilla kumilla
Dippi 3x10 mustalla kumilla
Tuntui jotenkin ihan hölmöltä tehdä noin pienillä painoilla! :o Ehkä se sitten loppua kohti alkaa tuntumaan?
Toinen treeni seuraavana päivänä alakropalle, pääliikkeenä vanha kunnon maastaveto <3
Mave 1x5 60 kg, 1x5 70 kg, 1x5 80 kg
Kyykky 5x10 40 kg
Voimapyörä 5x15 BW
Bulgarialainen kp 2x10 14 kg
Kevyttä. Paitsi bulgarialainen aiheuttaa aina kummallista vapinaa :D Vedoissa oon nyt jättänyt remmit pois ja harjoittelen vetoja ristiotteella. Kumma juttu, mutta paaaaljon paremmin sujuu!!? Erikoista.
Parin päivän levon jälkeen uudestaan yläkroppaa ja penkkiä.
Penkki 1x5 35 kg, 1x5 40 kg, 1x5 42,5 kg
Pystäri kp 5x10 10 kg
- vs- Kulmasoutu kp 5x10 22,5 kg
Hauiskääntö kp 2x10 12 kg
Pullover kp 1x10 22,5 kg, 1x10 25 kg
Penkki vielä suhteellisen kevyttä. Hakemista vaan edelleen tekniikan kanssa, mutta tuleehan tässä nyt toistoja. Eiköhän se 10 000 saada parissa vuodessa kasaan.
Lauantaina kammotustreeni eli kyykkypäivä. Vähän aina hirvittää etukäteen, mutta hyvinhän tuo meni.
Kyykky 1x5 45 kg, 1x5 55 kg, 1x5 60 kg
Mave 5x10 52,5 kg
Jalkojen nostot roikkuen 5x10
Reverse hyper 2x10 10 kg
Treenikaveri vielä vahtasi vieressä, että olivat tarpeeksi syviä kyykistelyt. Kyykkyyn pätee sama kuin penkkiin, että toistoja vaan tarvitaan. Suunnittelin ensin vaihtavani mavepäivän kyykyt etukyykkyyn, mutta hinkataan nyt vaan, että painuu kaaliin.
Semmosta! Piti tulla kuvatustakin, mutta eksyivät matkalla mun s-postiin :( Päivitetään, kunhan löytävät perille!
torstai 29. elokuuta 2013
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Kolmen kauppa
Treenaajan pyhä kolminaisuus: treeni - ravinto - lepo. Ainahan siitä puhutaan. Ehkä vielä enemmän siitä, kuinka pari osasta tuppaa jäädä usein vähemmälle huomiolle... Tältä se sitten näyttää:
Järjen mukaan vasemman puoleinen malli on alttiimpi heilahduksille ja kaatumiselle kuin oikeanpuoleinen, eikö? Pelkällä treenillä voi toki saavuttaa jotain, mutta tulokset ovat paremmat ja terveys pysynee parempana, jos sitä tukevat myös oikeanlainen ravinto ja riittävä lepo ja lihashuolto.
Venyttely treenin jälkeen on jo tapa: en muista, koska olisin sen viimeksi skipannut. Jos mitään muuta en (muka) ehdi, niin jalat ja lonkankoukistajat venutan ainakin läpi. Aikaahan tuohon menee se reilut 5 min. Menee samalla, kun hörppii heradrinkkiään ja päivittelee maailman menoo treenikaverin kanssa.
Voimatreenien myötä päätin, että nyt on viimestään otettava putkirullaus mukaan palettiin. Tiistaina ja lauantaina rullailin ennen veto- ja kyykkytreeniä läpi reidet joka suunnasta (ai ...tana), lonkankoukistajat ja rintarangan. Kivuliasta, mutta tehokasta. Pakkikselta löytyy kattava kehonhuolto-opas, jossa juttua myös putkirullauksesta. Löytyy täältä.
Miksi mä oikeastaan tästä aiheesta päätin kirjoittaa, liittyy toiseen intohimoon eli hevosiin. Musta alkoi ontumaan viikko sitten lauantaina pahasti ja keskiviikkona kävi hieroja tutkimassa tilanteen. Tulos: hepan vasen puoli aivan jumissa (lapa, rinta, ristiselkä, kyljen kalvot) ja lavan takaa lähtevä lihas (latsi??) revähtänyt :(
Faktaa nyt on se, että terve elastinen lihas ei noin vain repeä. Eri asia on, jos lihakset ovat valmiiksi kireät. Silloin pienikin virheliike tai kompastuminen voi aiheuttaa vamman. Varsinkin, kun 500-600 kiloisesta elukasta sitä lihastakin muutama gramma löytyy; urheilija se on hevonenkin! Ja kun herran liikehtiminen ei välillä varsinaisesti ole hallittua, hillittyä ja sulavaa (nimim. vauhdilla tuulta päin ja yli esteiden!), vamman vaara on aina olemassa.
Nyt sitten pari vko parannellaan! Viisi päivää hierotaan arnicaa pintaan. Jatkossa toimitaan fiksummin. Aloitinkin jo tuossa ennen tätä äksidenttiä pitkät alkuverryttelyt. Tarkoittaa sitä, että käyn maasta käsin Mustan kanssa kiertämässä puolisen tuntia maastossa kävellen ja välillä hölkkäillen. Saapa itsekin vähän verta kiertoon kropassa. 45-60 minsaa aktiivista työtä sopivilla pausseilla ja loppuun taas maasta käsin jäähdyttelyt 15-20 min. Nyt näiden lisäksi otan mukaan hierontaa ja venyttelyjä. Opettelemista piisaa, mut siitähän mä tykkään! :)
Järjen mukaan vasemman puoleinen malli on alttiimpi heilahduksille ja kaatumiselle kuin oikeanpuoleinen, eikö? Pelkällä treenillä voi toki saavuttaa jotain, mutta tulokset ovat paremmat ja terveys pysynee parempana, jos sitä tukevat myös oikeanlainen ravinto ja riittävä lepo ja lihashuolto.
Venyttely treenin jälkeen on jo tapa: en muista, koska olisin sen viimeksi skipannut. Jos mitään muuta en (muka) ehdi, niin jalat ja lonkankoukistajat venutan ainakin läpi. Aikaahan tuohon menee se reilut 5 min. Menee samalla, kun hörppii heradrinkkiään ja päivittelee maailman menoo treenikaverin kanssa.
Voimatreenien myötä päätin, että nyt on viimestään otettava putkirullaus mukaan palettiin. Tiistaina ja lauantaina rullailin ennen veto- ja kyykkytreeniä läpi reidet joka suunnasta (ai ...tana), lonkankoukistajat ja rintarangan. Kivuliasta, mutta tehokasta. Pakkikselta löytyy kattava kehonhuolto-opas, jossa juttua myös putkirullauksesta. Löytyy täältä.
Miksi mä oikeastaan tästä aiheesta päätin kirjoittaa, liittyy toiseen intohimoon eli hevosiin. Musta alkoi ontumaan viikko sitten lauantaina pahasti ja keskiviikkona kävi hieroja tutkimassa tilanteen. Tulos: hepan vasen puoli aivan jumissa (lapa, rinta, ristiselkä, kyljen kalvot) ja lavan takaa lähtevä lihas (latsi??) revähtänyt :(
Faktaa nyt on se, että terve elastinen lihas ei noin vain repeä. Eri asia on, jos lihakset ovat valmiiksi kireät. Silloin pienikin virheliike tai kompastuminen voi aiheuttaa vamman. Varsinkin, kun 500-600 kiloisesta elukasta sitä lihastakin muutama gramma löytyy; urheilija se on hevonenkin! Ja kun herran liikehtiminen ei välillä varsinaisesti ole hallittua, hillittyä ja sulavaa (nimim. vauhdilla tuulta päin ja yli esteiden!), vamman vaara on aina olemassa.
Nyt sitten pari vko parannellaan! Viisi päivää hierotaan arnicaa pintaan. Jatkossa toimitaan fiksummin. Aloitinkin jo tuossa ennen tätä äksidenttiä pitkät alkuverryttelyt. Tarkoittaa sitä, että käyn maasta käsin Mustan kanssa kiertämässä puolisen tuntia maastossa kävellen ja välillä hölkkäillen. Saapa itsekin vähän verta kiertoon kropassa. 45-60 minsaa aktiivista työtä sopivilla pausseilla ja loppuun taas maasta käsin jäähdyttelyt 15-20 min. Nyt näiden lisäksi otan mukaan hierontaa ja venyttelyjä. Opettelemista piisaa, mut siitähän mä tykkään! :)
tiistai 20. elokuuta 2013
1RM
Niin se potkas liikkeelle! Viime vkolla jumppailtiin muuten kevyesti, mutta kartotettiin myös tämän hetkistä voimatasoa. Maksimit kokeiltiin punnerruksessa, penkissä, mavessa ja kyykyssä. Oli mielenkiintoista samalla selvittää laskennallinen maksimi; piti mun tapauksessa lähes 100 % paikkaansa! :)
Viikko sitten maanantaina oli ensimmäisenä vuorossa yläkropan voima ja punnerrus seisten tangolla. Kuvatusta löytyy esimerkiksi täältä, jos ei kellot vielä kilkata. Ensin 3x5 pikku hiljaa painoja lisäten ja sitten ykkösiä, kunnes tyssäsi. Raskaimmissa sarjoissa otin suosilla vyön käyttöön, koska rasittaa kohtuullisesti myös alaselkää. 37,5 kg nousi vielä, mutta sen verran vaappuen, että siihen jäi.
Tiistaina vuorossa maastaveto. Tää jännitti!! Ei niinkään se, mitä sieltä nousee, vaan se, että kävelenkö vielä omin jaloin ulos :D Aloitus jälleen 3x5 ylös kivuten ja sitten 80 kg jälkeen ykkösiä. 105 nousi, 110 ei. Tyytyväinen olen. 100 kg noussut mun treenihistoriassa ehkä sen kolme kertaa ja vuoden 2008 jälkeen kerran. Saati sitten 105 kg.
Perjantaina kokeiltiin maksimeja penkissä. Mun lemppari. Yök. Mä en vaan pysty tykkään penkkaamisesta, asennevamma. Kässäreillä tekisin ihan mieluusti, mut tanko. Ei vaan kykene :D Josko se tästä?? Asennevammasen maksimi löyty aika nopeesti: 55 kg. Vau.
Lauantaina sitten se, mitä mä eniten odotin: kyykky!! Selän takia en ole kyykännyt sitten muutamaan vuoteen. Oliskos vuonna 2009 viimeks? Etukyykkyä olen tehnyt, mutta sitäkään en lähes vuoteen. Himppasen hirvitti latoa kiekkoja tankoon. 3x5 60 kg asti ja sitten ykkösiä. Vaikka mä salaa olin toivonut, niin en olis uskonut, että 80 kg nousee!! JEE!! Tässä vaiheessa suurin ongelma tuli siitä, että tottumattoman herkkä hipiä niskassa alko oleen sen verran hellänä, että en kokeillut enää 85 kiloa. Voi olla pieni ihminen onnellinen hassuista jutuista :)
Yhteenveto?
Military press 1RM 37,5 kg
Penkki 1RM 55 kg
Mave 1RM 105 kg
Kyykky 1RM 80 kg
Näihin nyt sitten lähdetään hakemaan parannusta! Tavoitteena on parantaa etenkin yläkropan voimaa. Maastavedossa edetään varovasti selän ehdoilla, mutta olishan se kiva saada vedettyä se 2x oma paino...
Viikko sitten maanantaina oli ensimmäisenä vuorossa yläkropan voima ja punnerrus seisten tangolla. Kuvatusta löytyy esimerkiksi täältä, jos ei kellot vielä kilkata. Ensin 3x5 pikku hiljaa painoja lisäten ja sitten ykkösiä, kunnes tyssäsi. Raskaimmissa sarjoissa otin suosilla vyön käyttöön, koska rasittaa kohtuullisesti myös alaselkää. 37,5 kg nousi vielä, mutta sen verran vaappuen, että siihen jäi.
Tiistaina vuorossa maastaveto. Tää jännitti!! Ei niinkään se, mitä sieltä nousee, vaan se, että kävelenkö vielä omin jaloin ulos :D Aloitus jälleen 3x5 ylös kivuten ja sitten 80 kg jälkeen ykkösiä. 105 nousi, 110 ei. Tyytyväinen olen. 100 kg noussut mun treenihistoriassa ehkä sen kolme kertaa ja vuoden 2008 jälkeen kerran. Saati sitten 105 kg.
Perjantaina kokeiltiin maksimeja penkissä. Mun lemppari. Yök. Mä en vaan pysty tykkään penkkaamisesta, asennevamma. Kässäreillä tekisin ihan mieluusti, mut tanko. Ei vaan kykene :D Josko se tästä?? Asennevammasen maksimi löyty aika nopeesti: 55 kg. Vau.
Lauantaina sitten se, mitä mä eniten odotin: kyykky!! Selän takia en ole kyykännyt sitten muutamaan vuoteen. Oliskos vuonna 2009 viimeks? Etukyykkyä olen tehnyt, mutta sitäkään en lähes vuoteen. Himppasen hirvitti latoa kiekkoja tankoon. 3x5 60 kg asti ja sitten ykkösiä. Vaikka mä salaa olin toivonut, niin en olis uskonut, että 80 kg nousee!! JEE!! Tässä vaiheessa suurin ongelma tuli siitä, että tottumattoman herkkä hipiä niskassa alko oleen sen verran hellänä, että en kokeillut enää 85 kiloa. Voi olla pieni ihminen onnellinen hassuista jutuista :)
Yhteenveto?
Military press 1RM 37,5 kg
Penkki 1RM 55 kg
Mave 1RM 105 kg
Kyykky 1RM 80 kg
Näihin nyt sitten lähdetään hakemaan parannusta! Tavoitteena on parantaa etenkin yläkropan voimaa. Maastavedossa edetään varovasti selän ehdoilla, mutta olishan se kiva saada vedettyä se 2x oma paino...
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Uutta kokeilemassa
Oikein sopivasti oli mennä viikolla Turkkarissa juttua raakaruoasta. Hankin nimittäin justiinsa itselleni ihanan uuden vempeleen, josta olen pitempään jo haaveillut: Kichen aid:n! <3
Värinä tottakai mahdollisimman retro :P On tuolla vaan hiukkasen erilaista pyöräytellä kuin sillä vanhalla heikkotehoisella. Sitä kun ei enää edes viitsinyt kaivaa esiin, kun ei tiennyt kumpi alkaa savuta ensin: meikän nuppi vai vempain...
Kokeilin nyt sitten tänä aamuna tuorepuuroa. Eilen illalla tattari, taatelit ja mantelit likoomaan ja tänään aamulla sitten vain mössöksi. Kookosöljyä laitoin ohjeesta poiketen vain yhden rkl ja lisäsin mansikoita vielä sekaan (joiden raikas väri tästä harmaasta kuvasta oikein kauniisti loistaa!?).
Olihan se aika hyvää! :) Oon mä sen verran puurotyttö kuitenkin, että ei tästä sen peruskauran voittajaksi ollut. Mutta voihan se mieli vielä muuttua, kun vähän tuunailen!
Nyt kun tuo vekotin tuossa pöydällä patsastelee, niin taidanpa laittaa seuraavaksi kokeiluun Jonnan jakaman banaani-avokadoleivän reseptin. Mmmm...
Värinä tottakai mahdollisimman retro :P On tuolla vaan hiukkasen erilaista pyöräytellä kuin sillä vanhalla heikkotehoisella. Sitä kun ei enää edes viitsinyt kaivaa esiin, kun ei tiennyt kumpi alkaa savuta ensin: meikän nuppi vai vempain...
Kokeilin nyt sitten tänä aamuna tuorepuuroa. Eilen illalla tattari, taatelit ja mantelit likoomaan ja tänään aamulla sitten vain mössöksi. Kookosöljyä laitoin ohjeesta poiketen vain yhden rkl ja lisäsin mansikoita vielä sekaan (joiden raikas väri tästä harmaasta kuvasta oikein kauniisti loistaa!?).
Olihan se aika hyvää! :) Oon mä sen verran puurotyttö kuitenkin, että ei tästä sen peruskauran voittajaksi ollut. Mutta voihan se mieli vielä muuttua, kun vähän tuunailen!
Nyt kun tuo vekotin tuossa pöydällä patsastelee, niin taidanpa laittaa seuraavaksi kokeiluun Jonnan jakaman banaani-avokadoleivän reseptin. Mmmm...
torstai 8. elokuuta 2013
Opin tiellä
Oppiminen ja opiskelu ovat asioita, joista tuskin pääsee ikinä irti. Joillekin uuden oppiminen voi olla vastenmielistä ja yhtä hampaiden kiristelyä, mutta mä kyllä nautin siitä! Onhan se toisinaan turhauttavaa aloittaa vähän väliä alusta, mutta oon ajatellut, että se on ainakin antoisaa: alku on niitä hetkiä, kun kehittyy nopeasti lyhyessä ajassa. Se on asia erikseen, kuinka kauan se kehitys kestää :D Sitten täytyy vaan kehittää itselleen taas jotain uutta, kun tyssää ;)
Salilla on tullut sen verran monta vuotta heiluttua, että luulisi sen suhteen jo olevan kaikenoppinut, mutta tyhmähän sitä olis, jos niin luulis! Mikään ei ole vaarallisempaa ja aseta suurempia kehityksen esteitä kuin luulo kaikkivoipaisuudesta ja -tietävyydestä. Jos osaisi suhtautua kaikkiin eteen tuleviin tilanteisiin avoimesti ja lapsenmielisesti, saisi varmasti kaikesta paljon enemmän irti! Lapsenmielisyydestä etenkin sinnikkyys ja pelottomuus epäonnistumisesta olisi kiva osata sisäistää itsekin. Pelko on lamauttava tunne, jos sille antaa vallan; oli kyse sitten kivun tai epäonnistumisen pelosta.
Salilla treenaamiseen tuo nyt uusia tuulia päätös lähteä seuraavaksi kehittämään voimaominaisuuksia! En ole koskaan treenannut erityisen voimahakuisesti, vaan pääpaino on ollut lihaskasvulla - mahdollisimman suuria sarjapainoja toki käyttäen. Olenkin nyt koittanut perehtyä voiman treenaamisen periaatteisiin, jotta osaisin jonkinlaisen ohjelman itselleni ja treenikaverilleni väsätä. Ajattelin nyt lähteä liikkeelle Wendlerin 5/3/1-ohjelmalla. Kiinnostuneet voivat lukea lisää esimerkiksi täältä tai täältä. Vaikuttaa tehokkaalta ja tarpeeksi yksinkertaiselta. Apuliikkeitä täytyy vielä pohtia ja myös sitä, haluaisinko yhdistää ohjelmaan kuitenkin myös hypertrofista harjoittelua ja lähteä tekemään sovellettua ohjelmaa kuten tätä. Kuulostaisi mukavalta kidutukselta :P
Treenisuunnitelmia on tehty myös hevostelupuolella. Pääpaino on nyt perusratsastuksessa eli olen nyt lähtenyt pienin askelin kehittämään istuntaa paremmaksi. Apuna käytän nyt aluksi niinkin vanhanaikaista metodia kuin lukemista :D
Katri Syvärisen kokoama Syvemmälle satulaan on ollut todella motivoiva kirja! Etenkin Marko Björsin kirjoitus omasta polustaan lajin parissa oli lohduttavaa luettavaa: eivät ne mestaritkaan ole aina mestareita olleet eivätkä aina tunne sitä olevansa nytkään :) Nöyryys, jatkuva kehitys ja oppiminen ovat avainsanoja.
Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia on mulla nyt luennassa. Kirja sisältää paljon harjoituksia, joita voi tehdä myös ilman hevosta. Mukana on myös testejä, joilla voi analysoida omaa tapaansa ajatella ja oppia. Oli hauska huomata, että olen testin mukaan visuaalinen oppija, joka perustaa oppimisensa näkemälleen ja tuntemalleen. Mulle oppimisessa on tärkeää, että näen esimerkiksi itseni peilistä. Selkävamman aiheuttamat hermotusongelmat ovat asettaneet tähän lisää haastetta, koska liikkeiden vinous näkyy vain peilin kautta, en pysty sitä itse tuntemaan.
Tiistaina kokeilin Mustalla yhtä harjoitusta, joka sopi siihen, mitä olen viime aikoina ratsastuksessani erityisesti yrittänyt kehittää nimittäin käsien asentoa. Sain talven aikana tarpeeksi monta huomautusta siitä, että käteni eivät pysy tarpeeksi ylhäällä hevosen sään yläpuolella vaan painuvat alas. Samalla koko ryhti painui lysyyn. Nyt olen huomannut, että käsien asennon kautta pystyn kantamaan koko kehoni paremmin!
Näihin tunnelmiin! Kehittymismahdollisuudet ovat siis tälläkin saralla suuret! Ei muuta kuin sorvin ääreen :))
Salilla on tullut sen verran monta vuotta heiluttua, että luulisi sen suhteen jo olevan kaikenoppinut, mutta tyhmähän sitä olis, jos niin luulis! Mikään ei ole vaarallisempaa ja aseta suurempia kehityksen esteitä kuin luulo kaikkivoipaisuudesta ja -tietävyydestä. Jos osaisi suhtautua kaikkiin eteen tuleviin tilanteisiin avoimesti ja lapsenmielisesti, saisi varmasti kaikesta paljon enemmän irti! Lapsenmielisyydestä etenkin sinnikkyys ja pelottomuus epäonnistumisesta olisi kiva osata sisäistää itsekin. Pelko on lamauttava tunne, jos sille antaa vallan; oli kyse sitten kivun tai epäonnistumisen pelosta.
Salilla treenaamiseen tuo nyt uusia tuulia päätös lähteä seuraavaksi kehittämään voimaominaisuuksia! En ole koskaan treenannut erityisen voimahakuisesti, vaan pääpaino on ollut lihaskasvulla - mahdollisimman suuria sarjapainoja toki käyttäen. Olenkin nyt koittanut perehtyä voiman treenaamisen periaatteisiin, jotta osaisin jonkinlaisen ohjelman itselleni ja treenikaverilleni väsätä. Ajattelin nyt lähteä liikkeelle Wendlerin 5/3/1-ohjelmalla. Kiinnostuneet voivat lukea lisää esimerkiksi täältä tai täältä. Vaikuttaa tehokkaalta ja tarpeeksi yksinkertaiselta. Apuliikkeitä täytyy vielä pohtia ja myös sitä, haluaisinko yhdistää ohjelmaan kuitenkin myös hypertrofista harjoittelua ja lähteä tekemään sovellettua ohjelmaa kuten tätä. Kuulostaisi mukavalta kidutukselta :P
Treenisuunnitelmia on tehty myös hevostelupuolella. Pääpaino on nyt perusratsastuksessa eli olen nyt lähtenyt pienin askelin kehittämään istuntaa paremmaksi. Apuna käytän nyt aluksi niinkin vanhanaikaista metodia kuin lukemista :D
Katri Syvärisen kokoama Syvemmälle satulaan on ollut todella motivoiva kirja! Etenkin Marko Björsin kirjoitus omasta polustaan lajin parissa oli lohduttavaa luettavaa: eivät ne mestaritkaan ole aina mestareita olleet eivätkä aina tunne sitä olevansa nytkään :) Nöyryys, jatkuva kehitys ja oppiminen ovat avainsanoja.
Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia on mulla nyt luennassa. Kirja sisältää paljon harjoituksia, joita voi tehdä myös ilman hevosta. Mukana on myös testejä, joilla voi analysoida omaa tapaansa ajatella ja oppia. Oli hauska huomata, että olen testin mukaan visuaalinen oppija, joka perustaa oppimisensa näkemälleen ja tuntemalleen. Mulle oppimisessa on tärkeää, että näen esimerkiksi itseni peilistä. Selkävamman aiheuttamat hermotusongelmat ovat asettaneet tähän lisää haastetta, koska liikkeiden vinous näkyy vain peilin kautta, en pysty sitä itse tuntemaan.
Tiistaina kokeilin Mustalla yhtä harjoitusta, joka sopi siihen, mitä olen viime aikoina ratsastuksessani erityisesti yrittänyt kehittää nimittäin käsien asentoa. Sain talven aikana tarpeeksi monta huomautusta siitä, että käteni eivät pysy tarpeeksi ylhäällä hevosen sään yläpuolella vaan painuvat alas. Samalla koko ryhti painui lysyyn. Nyt olen huomannut, että käsien asennon kautta pystyn kantamaan koko kehoni paremmin!
Kuva kirjasta Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia.
Yksinkertainen on kaunista! Oli muuten yllättävän haasteellista etenkin laukassa! Keskityinkin sitten käynti- ja raviharjoituksiin näin alkuun. En tiedä oliko harjoituksen ansiota vai oliko vaan hyvä päivä, mutta Musta väläytteli taas sitä parastaan, mikä mun sydämeni aikanaan valloitti; mahtava heponen <3
Näihin tunnelmiin! Kehittymismahdollisuudet ovat siis tälläkin saralla suuret! Ei muuta kuin sorvin ääreen :))
maanantai 5. elokuuta 2013
Raakaa työtä
Treeni ja hifistely ei mun maailmassa kuulu samaan lauseeseen: tykkään peruspuurtamisesta, ehkä silloin tällöin pienillä mausteilla. Kokoankin treeniohjelmani aina perusliikkeiden ympärille. Markun valmennuksessa ollessani tällainen treeniohjelmatoive ei todellakaan ollut mikään ongelma, ja tällä hetkellä kun teen itse ohjelmani saan ihan itse syyttää itseäni, jos maistuu puulta :P
Mahtava aasinsilta aiheeseen eli jo edellisessä postauksessa mainittuun ajan ilmiöön: kaikki-mulle-heti-nyt ja ainakin nyt-heti-lavalle-MÄ!! Bikini fitness toisaalta mahdollistaa tällaisen ilmiön; mun peittelemätön mielipide nimittäin on, että se jos mikä fitnesslajeista vaatii kilpailijalta tietynlaisen ruumiinrakenteen. Jota toki voi erinäisin ei-treenattavissa olevin apukeinoin kohentaa. Lajin parissa toki on myös useamman vuoden treenanneita kilpailijoita, mutta enenemissä määrin naisia, jotka aloittivat treenaamisen jouluna ja nousevat nyt syksyllä lavalle. Tsemppiä kaikille heille! Lavalle nouseminen ei koskaan ole mikään pikku juttu, vaan vaatii jokaiselta kilpailijalta panostusta. Toivoisin vain, että lajia ei sotkettaisi muihin fitnesslajeihin, jotka vaativat useamman vuoden työn tarvittavan lihasmassan kasvattamiseksi ja huomattavasti rankemman dieetin.
Lihas kasvaa treenaamalla, syömällä ja lepäämällä. Rasva palaa treenaamalla, ei niin paljon syömällä ja lepäämällä. Simple? Näin kai sen pitäisi. Yritetään ainakin! :D Paljon työtä, hikeä ja psyykkaamista se vaatii. Etenkin tuota viimeistä. Voinkohan koskaan liikaa korostaa sitä, että psyykkeellä on tekemisessä merkittävä osa: sitä kykenee uskomattomiin asioihin kun vaan päättää! Tars varmaan kokeilla joskus sen salin ulkopuolellakin... ;)
Eilen sunnuntaina psyykkailtiin sen ikuisuustuskan eli jalkatreenin parissa. Se, jos mikä vaatii päätöstä kivun ja väsymisen kestämisestä. Mutta palkitseehan se aina sitten niin suloisesti <3 Varsinkin seuraavana aamuna, kun yrittää kammeta ruhonsa (tai niitä kankeita sen osia) sängyn pohjalta...
Tr 4: jalat
1. Bulgarialainen kp
14-16 kg 3x12
2. Prässi takareisille (kelkka 50 kg)
200 kg +kelkka 3x8
3. Koukistukset istuen
80 kg 3x10
4. SJMV kp
32,5 kg 3x10
Semmoinen esimerkkitreeni. Ja sitten esimerkki siitä kauniista mindfullnessista jota harrastettiin :D
Mahtava aasinsilta aiheeseen eli jo edellisessä postauksessa mainittuun ajan ilmiöön: kaikki-mulle-heti-nyt ja ainakin nyt-heti-lavalle-MÄ!! Bikini fitness toisaalta mahdollistaa tällaisen ilmiön; mun peittelemätön mielipide nimittäin on, että se jos mikä fitnesslajeista vaatii kilpailijalta tietynlaisen ruumiinrakenteen. Jota toki voi erinäisin ei-treenattavissa olevin apukeinoin kohentaa. Lajin parissa toki on myös useamman vuoden treenanneita kilpailijoita, mutta enenemissä määrin naisia, jotka aloittivat treenaamisen jouluna ja nousevat nyt syksyllä lavalle. Tsemppiä kaikille heille! Lavalle nouseminen ei koskaan ole mikään pikku juttu, vaan vaatii jokaiselta kilpailijalta panostusta. Toivoisin vain, että lajia ei sotkettaisi muihin fitnesslajeihin, jotka vaativat useamman vuoden työn tarvittavan lihasmassan kasvattamiseksi ja huomattavasti rankemman dieetin.
Lihas kasvaa treenaamalla, syömällä ja lepäämällä. Rasva palaa treenaamalla, ei niin paljon syömällä ja lepäämällä. Simple? Näin kai sen pitäisi. Yritetään ainakin! :D Paljon työtä, hikeä ja psyykkaamista se vaatii. Etenkin tuota viimeistä. Voinkohan koskaan liikaa korostaa sitä, että psyykkeellä on tekemisessä merkittävä osa: sitä kykenee uskomattomiin asioihin kun vaan päättää! Tars varmaan kokeilla joskus sen salin ulkopuolellakin... ;)
Eilen sunnuntaina psyykkailtiin sen ikuisuustuskan eli jalkatreenin parissa. Se, jos mikä vaatii päätöstä kivun ja väsymisen kestämisestä. Mutta palkitseehan se aina sitten niin suloisesti <3 Varsinkin seuraavana aamuna, kun yrittää kammeta ruhonsa (tai niitä kankeita sen osia) sängyn pohjalta...
Tr 4: jalat
1. Bulgarialainen kp
14-16 kg 3x12
2. Prässi takareisille (kelkka 50 kg)
200 kg +kelkka 3x8
3. Koukistukset istuen
80 kg 3x10
4. SJMV kp
32,5 kg 3x10
Semmoinen esimerkkitreeni. Ja sitten esimerkki siitä kauniista mindfullnessista jota harrastettiin :D
Joo-o. Onneksi siellä lavalla näkyy vain se työn tulos, ei niinkään se matka sinne tuloksiin; kauneuskilpailu käydään vasta tuomariston edessä ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)