Opin tiellä

Oppiminen ja opiskelu ovat asioita, joista tuskin pääsee ikinä irti. Joillekin uuden oppiminen voi olla vastenmielistä ja yhtä hampaiden kiristelyä, mutta mä kyllä nautin siitä! Onhan se toisinaan turhauttavaa aloittaa vähän väliä alusta, mutta oon ajatellut, että se on ainakin antoisaa: alku on niitä hetkiä, kun kehittyy nopeasti lyhyessä ajassa. Se on asia erikseen, kuinka kauan se kehitys kestää :D Sitten täytyy vaan kehittää itselleen taas jotain uutta, kun tyssää ;)

Salilla on tullut sen verran monta vuotta heiluttua, että luulisi sen suhteen jo olevan kaikenoppinut, mutta tyhmähän sitä olis, jos niin luulis! Mikään ei ole vaarallisempaa ja aseta suurempia kehityksen esteitä kuin luulo kaikkivoipaisuudesta ja -tietävyydestä. Jos osaisi suhtautua kaikkiin eteen tuleviin tilanteisiin avoimesti ja lapsenmielisesti, saisi varmasti kaikesta paljon enemmän irti! Lapsenmielisyydestä etenkin sinnikkyys ja pelottomuus epäonnistumisesta olisi kiva osata sisäistää itsekin. Pelko on lamauttava tunne, jos sille antaa vallan; oli kyse sitten kivun tai epäonnistumisen pelosta.

Salilla treenaamiseen tuo nyt uusia tuulia päätös lähteä seuraavaksi kehittämään voimaominaisuuksia! En ole koskaan treenannut erityisen voimahakuisesti, vaan pääpaino on ollut lihaskasvulla - mahdollisimman suuria sarjapainoja toki käyttäen. Olenkin nyt koittanut perehtyä voiman treenaamisen periaatteisiin, jotta osaisin jonkinlaisen ohjelman itselleni ja treenikaverilleni väsätä. Ajattelin nyt lähteä liikkeelle Wendlerin 5/3/1-ohjelmalla. Kiinnostuneet voivat lukea lisää esimerkiksi täältä tai täältä. Vaikuttaa tehokkaalta ja tarpeeksi yksinkertaiselta. Apuliikkeitä täytyy vielä pohtia ja myös sitä, haluaisinko yhdistää ohjelmaan kuitenkin myös hypertrofista harjoittelua ja lähteä tekemään sovellettua ohjelmaa kuten tätä. Kuulostaisi mukavalta kidutukselta :P

Treenisuunnitelmia on tehty myös hevostelupuolella. Pääpaino on nyt perusratsastuksessa eli olen nyt lähtenyt pienin askelin kehittämään istuntaa paremmaksi. Apuna käytän nyt aluksi niinkin vanhanaikaista metodia kuin lukemista :D

Katri Syvärisen kokoama Syvemmälle satulaan on ollut todella motivoiva kirja! Etenkin Marko Björsin kirjoitus omasta polustaan lajin parissa oli lohduttavaa luettavaa: eivät ne mestaritkaan ole aina mestareita olleet eivätkä aina tunne sitä olevansa nytkään :) Nöyryys, jatkuva kehitys ja oppiminen ovat avainsanoja.

Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia on mulla nyt luennassa. Kirja sisältää paljon harjoituksia, joita voi tehdä myös ilman hevosta. Mukana on myös testejä, joilla voi analysoida omaa tapaansa ajatella ja oppia. Oli hauska huomata, että olen testin mukaan visuaalinen oppija, joka perustaa oppimisensa näkemälleen ja tuntemalleen. Mulle oppimisessa on tärkeää, että näen esimerkiksi itseni peilistä. Selkävamman aiheuttamat hermotusongelmat ovat asettaneet tähän lisää haastetta, koska liikkeiden vinous näkyy vain peilin kautta, en pysty sitä itse tuntemaan. 

Tiistaina kokeilin Mustalla yhtä harjoitusta, joka sopi siihen, mitä olen viime aikoina ratsastuksessani erityisesti yrittänyt kehittää nimittäin käsien asentoa. Sain talven aikana tarpeeksi monta huomautusta siitä, että käteni eivät pysy tarpeeksi ylhäällä hevosen sään yläpuolella vaan painuvat alas. Samalla koko ryhti painui lysyyn. Nyt olen huomannut, että käsien asennon kautta pystyn kantamaan koko kehoni paremmin!

 

Kuva kirjasta Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia.

Yksinkertainen on kaunista! Oli muuten yllättävän haasteellista etenkin laukassa! Keskityinkin sitten käynti- ja raviharjoituksiin näin alkuun. En tiedä oliko harjoituksen ansiota vai oliko vaan hyvä päivä, mutta Musta väläytteli taas sitä parastaan, mikä mun sydämeni aikanaan valloitti; mahtava heponen <3

 
Näihin tunnelmiin! Kehittymismahdollisuudet ovat siis tälläkin saralla suuret! Ei muuta kuin sorvin ääreen :))