Results and discussion

Näihinhän ne tieteelliset kokeet aina päättyy. Tulokset esitellään, vedetään yhteen ja sitten (paremman puutteessa) spekuloidaan. Spekulointi on siinäkin mielessä mukavaa, että villitkin ideat on sallittuja, ja mitä tässä nyt viime viikot on läheltä seurannut parin väitöskirjan loppusuoraa, niin villiintymistähän vallan suositellaan! :D

Mä en taida ihan villiks heittäytyä, mutta voisihan sitä nyt kuitenkin jonkinlaista yhteenvetoa koittaa koota tästä viimeisimmästä ihmiskokeesta. 

Högel H. Koe-Enzyme, osa II. Blogger 1 (25), 2012

Dieetti alkoi 18 viikkoa kestäneellä ketoosidieetillä aloituskalorien ollessa reilut 1800. Hiilaritankkaukset aloitettiin viidennellä viikolla. Jo vkolla 9 jouduttiin tiputtamaan kaloreita hieman ja uudelleen jo muutaman viikon kuluttua, kun paino tippui vain 300-400 g viikossa. Edes Konserttitalon lavan säihke ei antanut potkua ihralle. 

Ketolta siirryttiin vähähiilariselle, ja paino se vaan junnasi. 22 viikon dieetin saldo -9 kg ja aikas erinäköinen tyttö! Tässä vaiheessa annettiin kropan palautua 3 viikkoa ja päästettiin Enzyme kääntelemään pihviä grillin ääreen (vaikka senkin homman taisi hoitaa siskon avokki...). Kummasti meni vaan se jussikin kuivin suin.

Uusi startti uudella potkulla?! Ikävä tuottaa pettymys eikä vähiten itselle. Alun vahvan startin jälkeen uutta päädyttiin kokeilemaan jo kolmen viikon jälkeen ja taas lupaavan alun jälkeen tyssäsi. Tällä kertaa noususuhdanteeseen. 

Päätelmät ja jatkosuunnitelmat? Olisko jotain vaikeempia kysymyksiä? Ihmiskeho on kummallinen laitos. Kun homma toimii niin se toimii! Kun se ei toimi, niin... Niin. Moni on matkalla tsempannut, kiitos siitä! Niillä tsempeillä on ratsastettu monen kumpareen yli :) Suurin kiitos kuuluu perheelle ja maailman mahtavimmille työkavereille: te ootte mun toinen perhe <3 Myös läheisimmät ystävät ansaitsevat valtavat halit ja suukot XOXO

Viime päivät on edelleen kannustuksia sadellut: Tässä vaiheessa ei VOI luovuttaa. Tänne asti kun on kärvistellyt!! Mä en koe asiaa niin. Mä en koe kärvistelleeni tai luopuneeni jostain, menettäneeni jotain. Jestas. En kai mä voisi uskoa eläväni ns. fitnesselämää, jos kokisin jatkuvasti tekeväni valtaisia uhrauksia. Tämä on mun elämäntapa, mulle paras tapa elää ja toteuttaa itseäni. Mun tapa olla. Eikä mun elämäni kaadu yhteen dieetin keskeytykseen. 

Mikä sitten meni pieleen? Kuka tietää. Ehkä en ollut palautunut edellisestä dieetistä? Ehkä vaan oli liikaa meneillään samaan aikaan, liian monta rautaa tulessa, liikaa stressiä. Töissä painoin taas täyttä höyryä menemään ja koitin saada kaikki langat pysymään käsissä. Vaikka ei olo ollutkaan stressaantunut, niin kroppa todennäköisesti oli. 

Nyt jatkan elämääni aika samanlailla kuin tähänkin asti! Treeniä, ruokaa, lepoa ja niitä töitä. Treeni jatkuu kovana kuten aina, siitä ei luovuta! Ruokaa sopivasti niin, että olo pysyy hyvänä. Uutena villityksenä kokeilen gluteenitonta elämää, jos ei muuten niin uusien makujen takia. Ehkä siitä poikii jotain muutakin :) Vinkkejä olen jo saanutkin, kiitokset Hanna! Reseptejä tulee jakoon tottakai jatkossa. Levon aloitan "kesälomalla", kunhan palaudun seminaarimatkalta kuun puolivälissä. Ja niin tosiaan, niitä töitä tehdään kaikki liikenevä aika siinä välissä, jos mustakin se tohtori sitten joskus leivottaisiin ;)

Kiitos kaikki rakkaat! Tiedätte kyllä, kuinka paljon mulle merkkaatte! <3