Harvalukuinen laji?

Mä olen ehdottomasti aamuihminen. Sillon mulla riittää virtaa eikä kukonlaulun aikaan herääminen tuota mulle (kovin) suurta tuskaa, ellei herätys sitten tule päähän lentävän esineen tai yli liitävän kissan muodossa. Aamuissa parasta on ehkäpä se hiljaisuus; ympäröivä maailma vasta heräilee ja koko päivä mahdollisuuksineen on vielä edessä. Valtaosa ihmisistä on vielä unten mailla ja hereillä ovat vain aamuvirkut: ne hullut. 

Parasta on kuitenkin aamupuuro! <3

Eikä muuten TODELLAKAAN ole sama, mistä sen puuronsa keittää. En halua dissata, mutta kyllä pikapuuro uppoaa meikän kitusiin vähän nihkeästi. Vuosien hartaan tuotevertailun tuloksena voittajaksi selviytyi aikanaan Siimes ja heidän luomutuotteensa. Ihan parhaita. Ei ole voittajaa löytynyt myöhemminkään, vaikka kovasti on testailtu. Oon raahannut itä-Suomen reissuilta Lappeenrantaa ja Savonlinnaa myöten hiutaleita testattavaksi, mutta ei. Toooosi raskasta! :D Kova kilpailija on tullut mukaan kyllä viime aikoina, nimittäin Riihikosken mylly. Vetää melkein vertoja Siimekselle. Mutta vain melkein. 

Molempien tuotteet ovat taatusti ainakin tuoretta tavaraa eivätkä nuo kaurahiutaleet kovin kauaa kyllä säilykään. Normaalisti kaupasta saatavat hiutaleethan on höyrytetty ja entsyymituotanto pysäytetty rasvahappojen eltaantumisen estämiseksi ja säilyvyyden parantamiseksi. Höyrytyksen sanotaan myös lyhentävän kypsennysaikaa, mutta ei mulla kyllä noiden kypsentämiseen sen enempään aikaa mene. Varsinkin, jos laittaa jo edellisenä iltana turpoamaan valmiiksi. Reilut 3 min mikrossa täydellä teholla ja avot!

kaurapuuroa, banaania, marjoja ja hasselpähkinärouhetta

kaurapuuroa, omenaa ja kanelia

Tuunausvaihtoehtoja riittää maailman tappiin. Viime aikoina raparperi ja mansikat on jostain kumman syystä olleet suosikkeja. Hiukan kanelia ryydittämään niin ei voi kuin hymyillä muikeesti!

Siimeksen valikoimista on pakko kyllä vielä mainita talkkuna ja lettujauhot! Lettujauhoissa on vehnää, ohraa, ruista ja tattaria, ja en kyllä ikinä ole syönyt niin hyvää pannaria, mitä tästä tulee!! Sitä odotellessa, vesi kielellä...


Josko sitten toiseen lemppariaiheeseen eli treeniin! Eilen Sali82:lla rintaa ja olkaa. Hiukan oli ruuhkaista iltapäivästä, mutta sopu sijaa antaa.


Ti 10.7.12: rinta-olka-ojentaja

1. Pystypunnerrus vipulaitteessa
5-12,5 kg 15-12-10-8

2. Vinopena kp
12-20 kg 15-12-10-6

3. Lattiapunnerrus kp kuoletuksesta, hammerote

10-18 kg 15-12-10-8

4. Viparit kp

8 kg 3x10-12

5. Vivut rinnalle/flyes

12 kg 3x11-12

6. Ranskalainen ez-tangolla

23-25,5 kg 3x10-12

7. Vatsarutistus taljassa

30 kg 3x15

Aikaa meni vajaa tunti ja venyttelyt vatsasarjojen välissä. Ja pakolliset turinat muissa väleissä :P 

Pystärissä tuli valittua justiinsa sopivat painot alkuun ja siitä 2,5 kilon korotuksilla. Viimenen sarja tuli täyteen kiukun voimalla eli justiinsa passeli. Vinopenkissä menikin korotukset vähän hassusti, 12-14-16-20 kg, mutta haittaneeko tuo. Ei mua ainakaan. Lattiapunnerruksessa enkat, kun 18 kilosilla tuli kasi loppuun. Jes! Ihanasti oikein tuntui, kun ojentajat teki työtä. Ja huomasi sen kyllä ranskiksessa myöhemmin: hiiiiipuuuuuu....

Illan sitten hiihtelin ympäri kämppää, ja mietin, mitä tekis!? Harvinaista herkkua. Pitäis varmaan opetella nauttiin niistä hetkistä. Sain sentään aikaseks sitten lopultakin siivota ja mittailla vähän kylppäriä, josko siellä vähän riehuis sitten lomalla.

Tänä aamuna mukavassa tihkusateessa viikon toinen aamulenkki. Onneksi oli musiikkia matkassa tällä kertaa, olis voinut muuten alkaa nyppimään. Se riemu ei kyllä kauaks kantanut, kun töihin sotkiessa sain viime metreillä niskaani vettä oikein olan takaa. Tunnustan käyttäneeni koko suomen kielen ihailtavan laajan kirosanavalikoiman potkiessani lisävauhtia mankeliin. Onneks oli treenihousut messissä, niin ei tarvitse pylly märkänä nököttää koko päivää.